Tärkeimmät metsänantimet; rauha ja luovuus

On juhannuspäivä. Olimme pari päivää nauttimassa lastenlasten seurasta. Tänään kotiin palattuamme mies pakkasi heti kalastusvehkeet raileriin ja lähti uistelemaan. Minun oli pakko päästä lähialueen vanhaan kuusikkometsään. Tässä muutamia tämänpäiväisellä retkellä kännykällä otettuja kuvia, osa vähän tärähtäneitäkin.

Luonto on koko nykyisen urani aikana ollut paras luovuuden lähde. Käytännössä kaikki aiheeni nousevat sieltä joko suoraan tai ainakin aiheet ja muodot nousevat sieltä. 

Suoraan luonnota tulevat uusimmat koruni, Otso ja Tulikettu, jotka on tekemistäni malleista valettu riipuksiksi hopeaan. Ne ovat Valamokelloa lukuunottamatta ensimmäiset valetut koruni.

Ensin syntyivät karhunpäät. Mallin tein alumiiniin, joka pehmeänä materiaalina antaa mahdollisuuden himmeän, karvamaisen pinnan tekemiseen. Karhua saa sekä patinoituna ruskealla poronnahkanauhalla että hopean värisenä luonnonvärisellä nauhalla. Otson tarina kuuluu näin:

Otsoseni Ohtoseni

Otsoseni Ohtoseni, Otavan poika, metsänkuningas, pyhä eläin.
Sinua kannan kaulallani, väkivahvaa jättiläistä.
Tulevat tunnet, tiedät eloni etukätehen. Ajatusten lukija, tietäjä taivosien.
 

Joku kysyi, eikö minulla ole kettua, kun karhu on raadellut hänen sukulaistaan. Tokihan minun piti suunnitella myös kettu häntineen nukkumaan "koiranunta". Mallin tein mesinkilevyyn vasaran avulla. Valun jälkeisesestä patinoinnista jätettiin vain osa syvennyksiin. Muuten pinta kiillotettiin. Se sai nimekseen Tulikettu.

Tulikettu

Salojen kulkija. Mietteliäs metsäläinen. Tulikettu.
Ota omaksesi, jaa sen unet ja unelmat.
Ja kukaties saat kaiken onnen, vallan ja rikkauden.
Niin se on ajasta aikaan luvannut.

Aika näyttää, millaisen vastaanoton nämä saavat ja tuleeko metsäneläinsarjaan jatkoa.